Kävin jo Q1:n päätteeksi salkkuani läpi miettien luopumista muutamista osakkeista. Tuolloin päädyin siihen, että salkusta pois joutaisivat Capmanin osakkeet, sillä yhtiötä on mielestäni liian vaikea arvioida piensijoittajana. Pidän yhtiön liiketoiminnasta ja näen sillä mahdollisuuksia menestyä sen parissa, mutta yhtiön kannattavuutta on mielestäni hyvin hankalaa arvioida johtuen liiketoiminnan luonteesta. Lisäksi tarkoitukseni on miettiä uudelleen Apetitin, Elisan ja Sanoman paikkaa salkussa.
Miksi en sitten ole myynyt Capmanin osakkeita? Varmaankin yksi suurimmista syistä on tappiolla myymisen vaikeus. Myydessään tappiolla, joutuu tunnustamaan väärän valinnan sijoituskohteeksi, koska tappioiden realisoituessa, ei sijoitus enää voi nousta hankintahintaansa. Tämä ei ole kuitenkaan järkevä tapa ajatella, sillä ainoastaan tulevalla kehityksellä on merkitystä ja osakkeiden hankintahinta on vain "uponnut kustannus", jonka ei tulisi päätöksiin vaikuttaa kuin korkeintaan verotuksellisia asioita pohdittaessa.
Tavoitteenani on nyt loppuvuoden aikana arvioida salkkuni sisältöä uudelleen ja pyrin vähentämään yksittäisten yhtiöiden lukumäärän alle kymmeneen nykyisestä kolmestatoista viimeistään Q1/2014 aikana.
Strategisesti osakkeita hankkiessa tulisikin asettaa tavoitehinta osakkeen myynnille sekä arvon laskiessa että noustessa, jotta tappiot eivät pääse nousemaan liian suuriksi ja toisaalta, jotta mahdollinen yliarvostus realisoituisi voittoina. Arvonnousun yhteydessä on mielestäni kuitenkin syytä arvioida uudelleen myös osakkeen potentiaalia, sillä voittavaa hevosta ei turhaan kannata laittaa teuraaksi, mikäli näkymät ovat edelleen valoisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti